Meillekö vaihto-oppilas vuonna 2013?

21.03.2013 YFU

Anu, isäntäperheen äiti Suomessa

Ajatus vaihto-oppilaan ottamisesta on päässäni muhinut jo
vähän aikaa. Vasta tämän vuoden tammikuussa uskaltauduin ehdottamaan sitä
perheelle. Meillähän oli n.10 vuotta sitten poika Jenkeistä 3kk asumassa. Hän
tuli hieman yllättäin, kun tuttavan tyttö oli lähdössä vaihtoon ja yksi perhe
uupui Suomeen tulevalta pojalta (hän oli 3kk aina yhdessä perheessä, tuli
paikallisen järjestön kautta). Mutta tämän kokemuksen jälkeen ei
vaihto-oppilasasia juuri ollut perheessämme ollut puheena, vaikka positiivinen
kokemus olikin. Mietittyäni asiaa itse tovin sain ilmaistua ajatukseni muulle
perheelle. Olisihan oppilaasta seuraa lapsille ja hyvä apu ensi vuonna
yläasteelle siirtyvälle Olgalle, jolla ei kielet suju ihan kauhean hyvin,
oppisi lapset sitten englantia… ja kai me sitä englantia tässä itsekin
voitaisiin harjoitella samalla jne. perusteluja löytyi… Suhtautuminen asiaan
oli todella positiivinen, koko perheen taholta, ja lähdin siis tammikuussa
selvittämään asiaa tarkemmin. Kirjoitin Facebookissa seinälleni ajatuksen
vaihto-oppilaan ottamisesta ja siinä samassa sain tuttavaltani
yksityisviestillä henkilön nimen, jonka hän tiesi olevan tekemisissä jotenkin
YFU.n kanssa, ja näin sain tiedon järjestöstä. Myöhemmin myös selvisi, että
pikkuserkkuni oli ollut myös YFU.n kautta vaihto-oppilaana.


Joten ei muuta kun tuumasta toimeen ja täyttämään hakemusta. Taisinkin saada
seuraavana päivänä vastauksen,  ”kiitos
että olette kiinnostuneita isäntäperhetoiminnasta”  jne. Eli jäimme siis odottamaan
alue-edustajan haastattelua. Tämä tapahtui 14.1.2013. Tarina etenee melko
rivakasti, sillä vaikka umpihämeessä ollaan, niin emmepä ole hitaita. Taisin
siinä jo kerran viestitellä ja kysellä, että koska haastattelija mahdollisesti
tulee. Kunnes Päivi Parolasta soitti ja sovimme tapaamisen meillä. Siinä kului
ilta rattoisasti ja juttua riitti. Päivillä oli heidän meksikolainen tyttö
mukanansa ja sain häneltä kysellä kokemuksia Suomesta ja hän kertoi myös
asioita omasta kotimaastaan.  Kaksi
viikkoa hakemuksen jättämisestä saimmekin sitten jo viestin, että meidät on
hyväksytty isäntäperheeksi. Ei kulunut montaakaan päivää (vaikka sekin tuntui
ikuisuudelta) kun saimme ensimmäiset tiedot Suomeen tulevista
vaihto-oppilaista. Sama tahti jatkui ”hitailla”hämäläisillä… jo samana iltana
olimme suosikkimme valinneet ja seuraavana päivänä ilmoitin asiasta eteenpäin.
Saimme tämän tytön täydelliset tiedot ja samalla toisestakin tytöstä tiedot,
joka ei vielä valintahetkellä ollut tiedossa. Mutta minä luotan
ensivaikutelmaan ja toivoimme edelleen saavamme luoksemme sen ensimmäisen
tytön, Sveitsistä.

Oli tiistaipäivä 12.2. kun saimme viestiä Marilta YFU.sta:  ”Se on sitten vuoden ensimmäinen vahvistettu
sijoitus. Iso kiitos teidän perheellenne! ” 
Kahden viikon kuluttua tästä saimme tunnukset tietokantaan, jonne
täytimme tietomme ja ei muuta kun odottamaan tietojen menoa Sveitsiin ja
yhteydenottoa vaihto-oppilaalta.

Teille kaikille, jotka mietitte isäntäperheeksi ryhtymistä sanon, ettei kannata
enää miettiä, vaan rohkeasti ilmoittautumaan mukaan ja kohtaamaan uusia
haasteita. Voin kertoa, että ajattelin monesti, miten tuleva oppilas viihtyy
meillä. Olemme tuiki tavallinen perhe, emme matkustele, emme tee juurikaan
mitään ihmeellistä. Paitsi, että juuri se tavallinen suomalainen elämä voi olla
sille oppilaalle se unohtumaton kokemus ja ne asiat mitä me pidämme
arkipäiväisinä, esimerkiksi luonnossa vapaasti liikkuminen, voi olla muualta
tulevalle lapselle aivan uusi ja unohtumaton elämys. Miettiessäni tätä
tavallista elämäämme totesin, että jollain muualta tulevalla lapsella saattaa
olla meillä vaikka ihan mukavaakin. Meillä on viisi koiraa, liikumme paljon
luonnossa, harrastamme urheilua, asumme maalla, uimaranta on kävelymatkan
päässä, syksyllä voi sieni- ja marjametsään lähteä suoraan pihastamme jne.

Myös kieliasiat mietityttävät. Me osaamme englantia vain välttävästi ja ensin
ajatus kauhistuttaa, mutta olemmehan me opiskelleet sitä kuitenkin kouluaikoina
ja ainakin oppilas oppii takuuvarmasti suomea. Ja nykyään on olemassa
kaikenlaisia kääntöohjelmia. Jos jotain ei saa selitetyksi käsien ja välttävän
englannin avulla, niin aina voi turvautua sanakirjoihin. Itse olen
koiraharrastuksen myötä saanut olla paljon tekemisissä ulkomaalaisten kanssa,
mutta turvaudun usein ystävääni, joka käyttää englantia joka päivä työssään.
Rohkeus puhua tulee toivottavasti minulle sitten vaihto-oppilaan myötä, kun on
pakko sitä vierasta kieltä käyttää.

Sitten tuli eteen vielä asia, jota en alun perin edes ollut ajatellut.
Meillähän on pieni talo ja huoneita liian vähän. No sekään ei ole ongelma,
lapset vaihtavat huoneita, Sasha siirtyy pienempään ja isompaan huoneeseen
saamme sitten Olgan kaveriksi vaihto-oppilaan mahtumaan. Tämä tietää remonttia,
mutta sehän ei meitä perheen naisväkeä haittaa. Maalit on jo valittu ja sisustussuunnitelma
tehty, miehet voi sitten helposti sen kesän alussa toteuttaa, ei muuta kun
pensselit vaan heilumaan, hyvä siitä tulee.

Tätä kirjoittaessani on vaihto-oppilaamme Lena Sveitsistä juuri sunnuntaina
lähettänyt meille e-mailia, jossa kertoi saaneensa tiedon sijoituspaikastaan ja
olevansa hyvin iloinen asiasta. Voih, elokuuhun on niiiin pitkä aika, mutta
toivomme, että aika kuluu nopeasti nyt kun voimme välillä vaihtaa kuulumisia ja
viestitellä.

Odotamme koko perhe innolla tulevaa.
äiti Anu & Vorobjevin perhe



Uusimmat blogit

04.03.2015 Florida Lue lisää »
26.02.2015 Eroja Lue lisää »
28.02.2014 Berlin Lue lisää »
22.12.2011 Lue lisää »

    Vaihto-oppilaita maailmalla