Uusia kokemuksia Michiganissa

20.09.2017 Iida Yhdysvallat

Hei! Minä olen Iida, ja vietän parhaillani vaihtovuottani Michiganissa, Yhdysvalloissa. Tässä postauksessa kerron ajatuksiani ensimmäisen kuukauden ajalta.

Eilen, kun joku kysyi, kuinka kauan olen ollut täällä, en heti tiennyt. Kaksi, kolme viikkoa? Tuntui hassulta, etten ollut ajatellut asiaa pitkään aikaan. Ihan alussa, kun olin vasta tullut tänne, laskin koko ajan päiviä kuinka kauan siitä oli, kun jätin Suomen. Nyt, asian tarkistettuani, olen ollut täällä 25 päivää eli jo melkein kuukauden.

Tuntuu, että siitä on on jo pieni ikuisuus, kun jätin Suomen. Niin paljon on tapahtunut. Olen asettunut uuteen kotiini ja sisustanut huoneeni kotoisaksi. Olen viettänyt aikaa kolme vuotta nuoremman host siskoni kanssa ja meistä on tullut aika läheisiä. Olen luonut rutiinit arkeen, syön joka aamu samaa mysliä aamupalaksi ja pyöräilen nyt jo aivan tuttua reittiä kouluun. Olen oppinut liikkumaan kotikaupungissani pyörällä ja kävellen ja tiedän, mistä ruokakaupasta saa parhainta leipää ja mistä kannattaa mennä ostamaan eväät kouluun. Olen oppinut lukemaan erilaisia tienviittoja ja osaan suunnistaa kaupugissa. Nyt, jos kuulen jonkun paikan nimen, saatan ehkä jo tietää missä se on – alussa kun ei mikään paikannimi sanonut yhtään mitään. Olen rakastunut kauniiseen, eläväiseen mutta turvalliseen kotikaupunkiini Ann Arboriin aivan täysin. Tuntuu hyvältä olla täällä. Olen kotiutunut, viihdyn ja pärjään.

Helppoa tämä täysin uuteen maahan muuttaminen ei ole ollut. Ei ollut missään nimessä helppoa hyvästellä kaikki ihmiset kotona Suomessa, kävellä siitä turvatarkastuksesta läpi ja jättää taakse kaikki tuttu ja turvallinen. Ensimmäinen kuukauteni täällä on jo sisältänyt muutamia pettymyksiä ja vaikeampia hetkiä. Erään päivän ja kehnosti menneiden cross country -treenien päätteeksi oli melkoisen epätoivoinen ja surkea olo, kun tuntui, etten ikinä tule saamaan oikeita kavereita ja kuulumaan joukkoon. Koska vaikka olisi kuinka sosiaalinen, reipas ja rohkea tänne tullessaan, ei kavereita tai etenkään oikeita ystäviä luoda sormia napsauttamalla. Luulen, että alussa jokainen vaihto-oppilas tuntee itsensä ainakin vähän yksinäiseksi – eikä ihmekään, kun on vasta saapunut paikkaan jossa ei tunne ketään tai tiedä mistään mitään. On koko ajan vähän ulkona kaikesta – vaikka esimerkiksi hengailisi jossain porukassa paikallisten kanssa, ei luultavasti tiedä juttuja ja ihmisiä joista puhutaan, joten on voi olla vaikeaa liittyä keskusteluun mukaan ja niin edelleen. Mutta vaikeiden hetkien läpikäyminen ja kestäminen, ja niistä selviytyminen tekee minusta entistä vahvemman. Ja sitten kun tulee hetki, jolloin huomaan, että hei, tuo tyttö taitaa oikeasti olla mun kaveri, tai kun tajuan olevani host perheeni kanssa aivan oma itseni, tai kun yhtäkkiä tunnenkin olevani tärkeä osa urheilujoukkuettani bussimatkalla kisoista kotiin – voin kertoa, ettei mikään voita sitä tunnetta. Sitä tuntee itsensä niin vahvaksi, rohkeaksi, hyväksi. Että täällä mä vaan olen, pystyn, uskallan ja pärjään… tuo tunne on oikeasti siisteintä ikinä. Minä olen jo nyt näiden ensimmäisen 25 päivän aikana muuttunut aivan selvästi itsevarmemmaksi, rohkeammaksi ja enemmän omaksi itsekseni kuin mitä ensimmäisinä päivinä olin. Varmuus englannin puhumiseen on kasvanut, ja uusia sanoja tarttuu sanavarastoon joka päivä. Olen tutustunut niin moniin uusiin ihmisiin ympäri maailmaa, kavereita alkaa kuin alkaakin pikkuhiljaa löytyä, ja tämä paikka tuntuu päivä päivältä enemmän kodilta.

Olen niin onnellinen ja ylpeä siitä, että päätin lähteä tänne. Juuri nyt minulla on vielä kokonainen elämä täällä edessä, tuhat seikkailua ja uutta kokemusta odottaa, enkä voisi olla enempää innoissani siitä. Ensi viikolla koulussa on Homecoming week, jolloin joka päivälle on erilainen pukeutumisteema (esim. keskiviikkona teema on tacky tourist :D). Viikko huipentuu lauantaina koti-jenkkifutispeliin, ja samana iltana on Homecoming Dance eli tanssiaiset. Menen sinne luultavasti vaihtarikavereiden kanssa, odotan niin innolla!

Odotan myös sitä, miten kauniiksi mun kotikatu muuttuu kaikkien isojen lehtipuiden värjäytyessä oranssin ja keltaisen eri sävyihin, kaikkia cross country kisoja eli meettejä, sitä, että pääsen näkemään Jenkkejä vielä enemmän (mm. Pohjois-Michiganiin Mackinac Islandille on yksi YFU:n järjestämä reissu jo tiedossa!), amerikkalaisia juhlaperinteitä kuten Halloweenia ja Thanksgivingiä, ja monia pieniä asioita. Haluan (ja aion) maistaa pumpkin pieta ja s’moreseja, saada lisää uusia kavereita, shoppailla kaikissa kivoissa jenkkikaupoissa joita ei Suomesta löydy, käydä täällä Ann Arborissa olevassa pienessä vanhassa elokuvateatterissa… Uskon, että tästä syksystä, ja koko vuodesta, tulee yksi ikimuistoisimpia koskaan.

PS. Jos haluat lukea enemmän vuodestani Yhdysvalloissa, minun blogini löytyy sivun oikeassa reunassa olevasta listasta nimellä Free and Far Away. Nähdään siellä!



Uusimmat blogit

04.03.2015 Florida Lue lisää »
26.02.2015 Eroja Lue lisää »
28.02.2014 Berlin Lue lisää »
22.12.2011 Lue lisää »

    Vaihto-oppilaita maailmalla