Islaminuskoinen vaihto-oppilas tuli taloon


– Perhettämme puri vaihto-oppilaskärpänen eräänä keväisenä päivänä. Siitä se lähti. Meillä ei ollut aikaisemmin vaihto-oppilasta, kertoo Riitta Harmia.

Harmiat alkoivat tutkia Suomeen tulevien nuorten tietoja ja valita omaa vaihto-oppilastaan. Heidän huomionsa kiinnittyi tyttöön, joka tuntui sopivan perheeseen.

– Oli paljon asioita, jotka tuntuivat puhuttelevan meitä. Sitten jossain vaiheessa huomasimme, että tyttö onkin islaminuskoinen. Ajattelimme kuitenkin, että otetaan riski, ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Syksyn ja vaihto-oppilaan saapumisen lähestyessä jännitystä oli ilmassa.
– Ajatukset harhailivat kaikessa mahdollisessa: Islam, Ramadan ja niin edelleen. Netistä tutkailin uskontoon liittyviä asioita.

Jännitys oli kuitenkin turhaa ja avoin keskustelu auttoi ymmärtämään toinen toistaan.
–  Tyttö tuli taloon ja suunnilleen itki ilosta, että on päässyt vihdoin Suomeen. Ensimmäisenä iltana hän kysyi ilmansuunnat ja tajusin, että hän tietysti ajatteli Mekkaa. Kerroimme ne hänelle, emmekä sen koommin asiasta kuulleetkaan. Aloimme puhua avoimesti kaikista asioista: miten meillä on tapana toimia, miten heillä, mitä kaikkea uskontoon liittyy, mitä tyttö tekee kotonaan ja mitä hän odottaa meidän tekevän. Puhuimme jälleensyntymisestä, muista uskonnoista ja huomasin, että me kaikki olemme ihmisiä – uskomme sitten johonkin tai ei mihinkään.

Vaihto-oppilas tulee elämään perheen arkea, oli uskonto mikä tahansa.
– Emme muuttaneet omia tapojamme muilta osin kuin vaihtamalla jauhelihan sika-naudasta naudan jauhelihaan, koska vaihto-oppilas ei syönyt sianlihaa. Jouluna kinkku oli pöydässä ja jotain vaihto-oppilaalle sopivaa myös. Kerroimme, mitä meidän tapoihin kuuluu ja niistä ei koskaan tullut mitään ongelmaa. Ramadanin aikana vaihto-oppilaamme yritti olla syömättä päivällä, mutta koska ei herännyt aamulla neljän aikaan syömään, niin hän lopetti sen vaihto-vuoden ajaksi. Hän kävi myös kanssamme kirkossa muutaman kerran ja halusi lukea raamatun, koska oli oppinut täydellisesti suomen kielen.

Elinikäinen ystävyys syntyi, kun arkea elettiin yhdessä. Vaihtovuoden jälkeen Harmiat lähtivät vierailulle Turkkiin.
– Matkustimme Istanbuliin ja asuimme heidän kotonaan. Se karisti viimeisetkin ennakkoluulot uskonnon suhteen. He ovat aivan ihania ihmisiä. He käyttivät huivia ulkona, mutta se riisuttiin heti pois, kun tultiin kotiin. Isoäiti vei minut makuuhuoneeseen, otti huivin päästään ja esitteli naureskellen pitkää lettiään. Menimme Siniseen Moskeijaan ja saimme olla siellä koko toimituksen ajan, vaikka turistit ohjattiin pois.

– En vaihtaisi mihinkään mitä saimme kokea isäntäperheenä tuon vuoden aikana, sanoo Riitta Harmia.