Isäntäperheenä japanilaiselle vaihto-oppilaalle – ”Yurina pääsi heti avantouintiryhmän suosikiksi”


Sarkiset toimivat YFU:n isäntäperheenä lukuvuotena 2019-20. Mikä oli parasta vuodessa ja mitä japanilaisen vaihto-oppilaan kanssa tehtiin? Kysyimme Sarkisen perheeltä heidän tuoreita kokemuksiaan.

Miksi ryhdyitte isäntäperheeksi?

Halusimme seuraa 17-vuotiaalle tyttärellemme ja kokemusta siitä, mitä on olla kahden eri kulttuurista olevan nuoren isä, äiti ja sisko. Koska olemme jo valmiiksi kaksikielinen perhe (suomi-italia), ajattelimme että meillä vaihto-oppilas saisi kokea samalla kerralla kahden eurooppalaisen kulttuurin kokemuksen. Vaihto-oppilaan halusimme nimenomaan Japanista, koska tyttäremme oli ihastunut maahan vieraillessaan siellä kesällä 2018. 

Kerro vaihto-oppilaastasi.

Vaihto-oppilaamme Yurina harrasti samoja asioita kuin oma tyttäremme, ja pääsi myös samaan lukioon, jota tyttäremme kävi. Näiden asioiden suhteen ei ongelmia syntynyt, ja Yurina oli myös hyvin aktiivinen etsimään Suomi-tietoutta. Hänen oli helppo ystävystyä sekä muiden vaihto-oppilaiden että samaa koulua käyvien kanssa. Joskus Yurina ja tyttäremme viettivät aikaa keskustellen iltaruokailun jälkeen, ja kielenopetusta tapahtui molempiin suuntiin.

Suomessa Yurina sai kokea mökkielämää Päijänteen rannalla, avantouintia, joulunviettoa pitkän kaavan mukaan, retkeilyä metsässä, vierailuja kaupungeissa ja lomaviikon Lapissa muiden vaihtareiden kanssa. Ja lopuksi tietysti saimme kaikki kokea koronaviruksen vaikutukset ja vaihto-oppilasvuoden vähän surullisen päättymisen ennen aikojaan. Päällimmäiseksi varmaan kuitenkin jäi Yurinan halu palata kokemaan Suomen kevät ja kesä.

Mikä on parasta isäntäperheenä toimimisessa?

Isäntäperheeksi emme ryhtyneet ilman pitkää harkintaa, mutta loppujen lopuksi kaikki meni niin kuin olimme ajatelleet. Saimme kivan ja reippaan tytön jota ei tarvinnut sen suuremmin paimentaa, ja joka kunnioitti meitä sijaisvanhempinaan. Parasta meidän kannaltamme olikin saada huomata että nuorista löytyy vielä kohteliaisuutta ja kiitollisuutta. Oli myös antoisaa huomata että isäntäperheenä toimiminen ei vaadi mitään ihmetaitoja. Riittää kun on oma itsensä.

Kerro millaisia muistoja sinulla on ollut isäntäperheenä toimimisesta?

Parhaita muistoja ovat ne kun näki, miten vieraasta kulttuurista tuleva nuori uskaltaa kokeilla uusia asioita. Yurina pääsi heti avantouintiryhmämme suosikiksi kiivaana löylynheittäjänä, ja kun veimme hänet mummolaan Keski-Suomeen, hän silminnähden nautti hiljaisuudesta ja luonnon tarjoamasta rauhasta, jota nykyään löytää aika harvasta paikasta. Myös vesiskootteriajelu Päijänteellä ja perinteinen joulunvietto, jossa Yurina esitti kimonoon pukeutuneena perinteisen japanilaisen tanssin, jäivät lähtemättömästi mieleen.

Mitä sanoisit perheelle, joka harkitsee isäntäperheeksi ryhtymistä?

Isäntäperheenä olo on ehkä joskus vaativakin kokemus, mutta kun asennoituu asiaan niin, että ei koe uuden ihmisen asumista rasitteena vaan lyhyenä, piristävänä jaksona elämässä, voi kaikesta selvitä ilman sen suurempia ponnistuksia. Ei tarvitse yrittää esittää parempaa perhettä kuin mitä ollaan muutenkaan. Ja vaikka joskus tukee ymmärtämisvaikeuksia, on kyse kuitenkin aina tavallisesta elämänmenosta murheineen ja iloineen. Kannattaa olla reilu kaikkien perheen lasten suhteen eikä jättää ketään ulkopuolelle. Ei kuitenkaan kannata tuputtaa liiaksi omia ideoitaan, vaan kuunnella tarkalla korvalla, mitä se uusi perheenjäsen mahdollisesti arvostaa ja toivoo. Kaikki kuitenkin yhteisten pelisääntöjen rajoissa. Ja aina pitää muistaa että nämä nuoret ovat siinä herkässä iässä, jolloin virheitä sattuu. On tärkeää saada heti alusta lähtien uusi jäsen osaksi toimivaa perhettä.

Japanilainen YFU:n vaihto-oppilas jouluna Suomessa kimono päällään
Yurina esitti jouluna perinteisen japanilaisen tanssin.

Etsimme isäntäperheitä syksyllä 2020 saapuville vaihto-oppilaille – hae mukaan!

Lue lisää isäntäperheiden kokemuksia