Kulttuurieroja vai erilaisia tapoja ja tottumuksia?

Meidän perheemme on alkuperin nelihenkinen – äiti, isä ja kaksi poikaa. Toinen pojista asuu vielä meidän kanssamme, mutta toinen on muuttanut jo omilleen. Perheeseemme lasketaan kuuluvaksi myös toisen poikamme avopuoliso sekä lapsenlapsemme.

Tänä vuonna ilonamme on ollut meidän kolmas lentolapsemme Luna Uruguyasta. Esikoistyttömme tuli Saksasta 2013 ja keskimmäinen tyttö tuli Chilestä 2015. Kun päätimme ottaa vaihto-oppilaita kotiimme, yksi keskeinen päätöksemme oli että meidän vaihtarit tulee olemaan tyttöjä. Oletimme että vastakkainen sukupuoli loisi jokaiselle nuorelle heidän kaipaamansa ”oman tilan”. Emmekä ole katuneet päätöstämme.

syvempää tutustumista ja arkista elämää

Olemme eläneet toimeliasta, mutta meidän mittapuulla katsottuna kovin arkista elämää Lunan kanssa. Kun Luna saapui meille, olin itse Skotlannissa työmatkalla, ja Luna solahti arkeen meidän poikiemme kanssa.

Palattuani takaisin, olin jo päättänyt että viettäisin intensiivisen viisipäiväisen Lunan kanssa, jotta oppisin tuntemaan hänet paremmin. Mikä tähän olisikaan parempi idea kuin matkustaa autossa Ahvenanmaalle, Kökarin saarelle, musiikkifestareille. Tiesin että Luna pitää musiikista, joten festarit on oiva valinta. Auto on hyvä paikka, jos haluaa saada irti ihmissuhteista eniten, koska sieltä ei pääse karkuun ja Savosta on pitkä matka Ahvenanmaalle. Tämä suhteen tein lottorivini oikein. Elokuiset festarit olivat elämys meille molemmille -pieni tihkusade, liki autiolta tuntuva saari, hypnoottinen musiikki ja säkkipimeä yö, jossa pyöräilimme festareilta majapaikkaan liki käsikopelolla. Viisi päivää 24/7 maman kanssa loivat pohjan meidän yhteiselolle.

Tämän kokemuksen myötä olemme tehneet muitakin ”päähänpistonomaisia” retkiä – öinen grafiikan paja Joensuussa, syksyinen koskiretki Maaningalle tai ”rasvamatka” Haaparantaan. Olen myös raahannut tyttöä konsertista toiseen, ohjannut paidan ompelua ja tehnyt ”valomaalauksia” pakastuvassa syysyössä -välillä suurella ilolla, välillä ehkä jopa hämmennyksen sekaisissa tunnelmissa, mutta joka tapauksessa aina suurilla tunteilla.

Isäntäperheeksi sattumalta

Ryhdyimme isäntäperheeksi sattumalta. Saksalainen tyttö etsi aikoinaan isäntäperhevaihtoa ja minä olin sitä mieltä että tämä tyttö täytyy ottaa meille. Vakuutin perheen että hän on meille täydellisesti sopiva. Ja kas, kerrankin ajatus meni nappiin. Tyttö oli ensihetkestä alkaen kuin meidän omamme. Tämä positiivinen kokemus vei meidät isäntäperhekierteeseen.

Iso askel perheenjäseneksi

Lunan kanssa elämä on sujunut käsikirjoituksen mukaan. Yksi latinolapsi auttoi jo hiukan paremmin ymmärtämään kulttuurisia eroja vaikka täytyy kyllä sanoa että ensisijaisesti niin vaihtarit kuin me isäntäperheet olemme enemmän yksilöitä kuin edustamaamme kulttuuria. Mutta tavat ja tottumukset vaihtelevat mantereelta toiselle, joten historiaa ja kulttuuria pitää tunnustaa.

Luna on hurmaava nuori nainen, joka on ollut ensihetkestä alkaen avoin kaikelle uudelle, vaikka aina ei ehkä nämä uudet asia olekaan liikkuneet mukavuusalueen sisällä. Arvostan suuresti heittäytymistä ja toisaalta myös sitä että osataan ja uskalletaan näyttää, jos joku asia ei miellytä. Matka perheenjäseneksi on aika iso askel itse kullekin ja erityisen pitkä nuorelle, toiselta puolelta maapalloa, tulleelle.

teiniarkea

Perhearki on aika normaalia teiniarkea, jossa välillä joutuu huomauttamaan niin hajamielisyydestä kuin siisteydestä, aikatauluista ja elämänrytmistä. Ihanteellista on että tämä veisuu tapahtuu samalla tavalla niin omille kuin lainatuille lapsille. Oikeastaan olen kiitollinen, jos kengät jää eteisessä niille sijoilleen, mistä sisään on tultu tai mehulasi kuivuu huoneen pöydällä kolmatta viikkoa. Silloin tiedän, että tämä talo on koti vaihtarille.

Kulttuurieroja vai erilaisia tapoja ja tottumuksia?

Olemme olleet onnekkaassa asemassa sen suhteen että olemme saaneet lainalapset, jotka istuvat meidän perheeseen aivan kuin omamme. Olen myös hiukan sokeutunut kulttuuristen törmäysten suhteen, koska koen kovin harvat asiat kulttuurina eroina vaan pikemminkin tapojen ja tottumusten eroina. Totta kai muun muassa suomalainen koulujärjestelmä, vapaus, tasavertaisuus, turvallisuus – nuo suomalaiset peruskivet, jopa itsestäänselvyydet – ovat olleet asiat, joita vaihtarimme ovat arvostaneet.

Vertaistukea ongelmatilanteissa

Olen kova puhumaan ja kaivelemaan asioita, joten yksikään tytöistä ei ole jäänyt pohtimaan arvojaan ja elämänmuutostaan yksin. Tähän olen myös löytänyt hyvää vertaistietoutta muun muassa isäntäperheiden facebook-ryhmästä. Samoin olen saanut nopeaa ja suoraa apua YFU:n toimistosta jos olemme olleet jossain käytännön pulassa. Onneksi nämä käytännön pulat ovat olleet loppujen lopuksi aika pieniä ja selvitettävissä omin voimin. Tietoisuus kuitenkin siitä että apu on lähellä, vaikka fyysisesti kaukana täältä Savosta katsottuna, auttaa jo huimasti!

Elämän paras päätös

Päätös lähteä isäntäperheeksi on ollut meidän perheemme kannalta katsottuna yksi parhaimmista päätöksistä mitä olemme tehneet! Olemme saaneet perheeseemme kolme ihanaa nuorta naista, kolme uutta perheenjäsentä. Me perheenä olemme saaneet vähintään yhtä paljon kuin mitä tytöt ovat saaneet meiltä. Jokainen tyttö on ollut oma, persoonallisen, yksilö, joista jokaisella on paikka sydämessäni nyt ja aina. Tiedän että kun kesäkuu koittaa, ja Luna pitää laskea turvatarkastuksen tuolle puolen, itkuksi se menee. Onneksi uskon ja tiedän että tapaamme taas – ehkä piankin…