”Elämäni paras päätös oli laittaa hakupaperit menemään” – Vuosi Yhdysvalloissa

Small talk -kulttuuri puhututtaa paljon suomalaisia ja ehkä me vähän myös kummeksutaan sitä Suomessa. Minuun se kuitenkin tarttui vahvasti vaihto-oppilasvuoteni aikana ja edelleen käytän sitä lähes päivittäin. Olin vaihdossa YFU:n kautta Yhdysvalloissa 2018–19 lukuvuonna. Elämäni paras päätös oli laittaa hakupaperit menemään. Valitsin kohdemaakseni Yhdysvallat, sillä halusin oppia puhumaan paremmin englantia. En ikinä ollut ollut omasta mielestäni hyvä englannissa ja mun kouluarvosanat puolsivat tätä, jännitin myös kovasti tilanteita joissa jouduin puhumaan sitä muiden kuullen. Muistan elävästi sen kun tapasin mun ensimmäisen perheen host-äidin lentokentällä ja ajettiin sieltä kotiin. Sanoin hetken juteltuamme siinä autossa etten ole kovin hyvä puhumaan kieltä ja mun host-äiti kielsi sen ja kehui kuinka hyvin puhun.

Voisin sanoa, että mun vuosi oli tosi erilainen kuin monilla Yhdysvalloissa olleilla vaihtareilla sen takia, että muutin osavaltiosta toiseen. Mun ensimmäinen host-perhe asui New Yorkin osavaltiossa, mutta tämä perhe oli kuitenkin vain lyhytaikaisempi saapumisperhe. Tavoitteena oli siis löytää uusi perhe samalta alueelta, jotta saisin pysyä samassa koulussa, mutta se ei onnistunut, joten muutin toiseen osavaltioon. Mun uusi host-perhe asui Pittsburghissa, Pennsylvaniassa. Se oli pienimuotoinen shokki, että joutuisin jättämään kaikki ne ystävät joita olin kerennyt saada kahden kuukauden aikana. Muistan ajatelleeni kuitenkin siinä hetkessä, kun tieto tuli että olen tehnyt ihan samaten pari kuukautta aiemmin Suomessa jättäessäni kaiken taakseni.

Alku seuraavassa osavaltiossa Pittsburghissa oli vähän haastavaa, koska mun koulu ei ollut niin hyvä mihin olin tottunut edellisessä kaupungissa. Kouluun sopeutuminen tarvitsi siis aikaa, mutta onneksi mun host-perhe tuki mua hyvin asian kanssa. Olen todella kiitollinen, että he ottivat minut kuin omaksi tyttärekseen. Mun host-perheeseen kuului ainoastaan mun host-äiti Kristine eli ihan vaan ”mom” ja host-isä Chris eli ”dad”. Aluksi mua vähän kauhistutti kutsua joitain muita kuin mun Suomessa asuvia vanhempia noilla nimityksillä, mutta siihen tottui tosi nopeasti. Toki kavereille puhuin aina host-vanhemmista, koska joidenkin oli tosi hankala ymmärtää mitä edes tarkoittaa, että joku on vaihto-oppilaana.

Ehdottomasti parhaat muistot vaihtovuodelta on Homecoming ja Senior ball -tanssit. Homecoming-tanssi on myös tuttu amerikkalaisista leffoista ja sarjoista ja meillä se oli vajaa kuukauden jälkeen kun koulu oli alkanut syksyllä. Tämä tapahtuma oli siis koulun liikuntasalissa ja meillä oli DJ soittamassa musiikkia. Vuoden lopussa olikin sitten Senior ball, joka on virallisempi koulun järjestämä juhla, johon tytöt pukevat pitkät mekot ja pojat tulevat puvuissa. Meidän Senior ball oli paikallisessa hotellissa, jossa meillä oli illallinen ja taas kerran DJ soittamassa ja tanssittamassa meitä.

Vaihto muutti mua ihmisenä ja sen huomaa pikkuhiljaa varsinkin nyt, kun on palannut kotiin. Musta tuli paljon avoimempi ihminen ja itsevarmempi. Osaan nykyään hoitaa asioita itsenäisemmin ja esimerkiksi lentokentällä yksin oleminen ei enää jännitä mua yhtään. ”Sometimes you need to go far so you can see close.” Opin myös kunnioittamaan ja arvostamaan Suomea ihan uudella tavalla. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen, että multa löytyy toinen koti Yhdysvalloista, jonne voin palata koska tahansa. Vaikka Yhdysvalloista tuli super tärkeä maa niin silti jos multa kysytään kumpaa maata kannatan esim. jääkiekossa niin kyllä Suomi vie voiton!

– Lumikki, vaihto-oppilas Yhdysvalloissa 2018–2019

Similar Posts