Saksasta toinen koti
Viime vuosi, mun vaihtovuoteni on ollut niin tapahtumarikas, että yritän tässä tiivistää kaiken tärkeimmän parhaani mukaan. Ensinnäkin nyt paluun jälkeen olen vasta kunnolla tajunnut, miten paljon vuosi maailmalla on rikastuttanut minun elämääni. Olen kasvanut itse äärimmäisen paljon ja kokenut asioita, joita ei voi kokea kotona neljän seinän sisällä. Jos sinä, joka tätä luet, olet hetkenkin pohtinut haluavasi vaihtoon, mene! Vaihdossa näkee ja kokee niin paljon kaikenlaista, mikä on todella arvokasta.
Vuosi sitten näihin aikoihin olin ollut muutaman kuukauden Saksassa, olin pikkuhiljaa oppinut perheen tavoille, alkanut löytää kavereita koulusta ja saanut itselleni rutiineja. En enää eksynyt koulussa etsiessäni luokkaa, löysin kotoa kaiken tarvitsemani, osasin avata kaappini lukon koulussa, osasin vaihtaa mustekynän mustepatruunan, ja niin edelleen. Nyt keskustelutkin alkoivat sujumaan huomattavasti paremmin, vaikka olinkin lukenut Saksaa A2-kielenä 4-luokalta asti ja kielitaito oli jo alussa ok-tasolla. Toisaalta onhan kielen oppiminen itse maassa aivan erilaista kuin koulussa.
Helmikuussa puoliväliseminaarilla tajusin, miten hyvin mulla menee Saksassa. Mulla oli kavereita koulussa, hostperhe, joka on ollut jo alusta alkaen aivan ihana, tuntuu oikealta perheeltä, kieli sujuu, koulukin sujui yllättävän hienosti ja viihdyn hyvin. Saksasta oli tullut mulle toinen koti, mikä on ehkä vaihtovuoden paras anti. Elämä Pohjois-Saksassa pienessä kylässä lehmäpellon vieressä rannikolla tuntui juuri oikealta.
Loppuvaihto oli mun elämäni parasta aikaa. Koti-ikävä oli selätetty ja oli aikaa nauttia. Pääsin näkemään Saksaa, joka on maana täynnä kontrasteja kaupungin vilskeestä ja etelän vuoristoista pieniin kyliin ja pohjoisen tasamaahan, rannikkoon ja vuorovesialueille. Se, että sanoin kaikille mahdollisuuksille kyllä, rikastutti mun vaihtoani äärimmäisen paljon, ja koin useita unohtumattomia asioita, kuten vaihdon koulun kanssa Venäjällä. Lisäksi hostperhe oli oikeasti kuin toinen perhe, ja heille ihan älyttömän suuri kiitos siitä!
Kulttuuria pääsee kokemaan Saksassa mielettömästi. Isossa maassa on paljon historiaa ja taidetta, urheilua ja musiikkia, ja ruokakin on aivan mahtavaa. Saksalainen leipomokulttuuri näkyy myös katukuvassa, ja tykkäsin siitä itse todella paljon. Ruokapuolella maininnan ansaitsevat toki Dönerit, Brezelit, makkarat ja olut. Muuten kulttuuri-ilmiöinä mainitsemisen arvoista on jalkapallo, polkupyöräily, paperi ja kynät, junan myöhästyminen (vaikka Saksassa muuten kaikki toimii täsmällisesti), kohteliaisuus ja yhteisöllisyys.
Vaihdosta lähteminen oli yksi hankalimmista asioista koko vaihtovuonna, mutta onneksi YES-leiri pehmensi laskua kotiin. Vuoden anteina sain maailmalta toisen perheen, johon olen edelleen päivittäin yhteyksissä, pääsin elämään toisessa maassa, opin uutta kieltä, menestyin koulussa jopa suhteellisen hyvin ja tutustuin kulttuuriin aivan eri tasolla, kuin turistimatkalla pystyisi tekemään. Kasvoin ihmisenä ihan valtavasti enkä vaihtaisi hetkeäkään pois.
Vaihtovuosi on ollut ylä- ja alamäkiä, vaikeita ja turhauttavia hetkiä, useita kyyneliä, mutta upeita onnen kukkuloita, riemua, onnistumisia ja iloa. Olen saanut rohkeutta yrittää uusia asioita ja oppinut suhtautumaan virheisiin rennommin. Vaihdossa ollessa pystyi ylittämään itsensä melkein joka päivä pienillä asioilla, ja vaihdon jälkeen kokee olevansa aika sankari. Unelma toteutui.
Sydämelliset kiitokset! – Herzlichen Dank!
Susanna Suoranta, YFU-vaihto-oppilas Saksassa 2018-19