Vaihtarielämää Virossa

Olen jo kuin kotonani.  Ennen kuin tulin perheeseen olin viisi päivää kestävässä valmennuksessa. Valmennuksessa opettelimme viron kielen alkeita, keskustelimme virolaisesta perhe-elämästä, stereotyypeistä, koulusta ym. Tykkäsin valmennuksesta aivan älyttömästi ja oli mahtavaa tutustua eri puolilta maailmaa tulleisiin ihmisiin!!

Perheeni on mahtava ja suuri (kolme isosiskoa ja kolme pikkuveljeä, äiti ja isä) Perheessäni vain siskot, jotka asuvat jo poissa kotoa puhuvat englantia, joten nyt kun he eivät ole kotona, minun täytyy puhua vain viroa. Se on aika hauskaa ja jos sanon asian väärin perheenjäseneni korjaa tekemäni virheet. Ja kyselen koko ajan, että kuinka tämä ja tämä sanotaan viroksi.

Olemme olleet perheeni kanssa ajelemassa ympäri Viroa ja olen pelannut mm. Afrikan tähteä poikien kanssa ym. Perhe-elämä on suht samanlaista kuin suomessa, mutta täällä ihmiset ovat kyllä paljon kiireisempiä kuin Suomessa. Ihmiset tekevät pitkiä työpäiviä.

Tänään jo tiesin mihin minun kuului mennä ja ymmärsin asioita vähän enemmän koulussa ja tutustuin ihmisiin paremmin ja he kertoivat minulle, että voin tulla niiden kanssa koulun jälkeekin hengailemaan. Niin mahtavaa. Kaikista ihmeellisintä eilen oli se, että itse jouduin menemään juttelemaan ihmisille ja tutustumaan heihin. Suomessa kun kouluun tulee vaihto-oppilas, niin kaikki on hänen kimpussaan ja kyselemässä kaikenlaista, mutta täällä ei niin ole.

Koulupäivätkin ovat täällä lyhyemmät mutta se johtunee ehkä siitä, että välitunnit ovat vain 10 min ja ruokatunti 20 min. Opettajat ovat tosi mukavia ja selittävät tunnin jälkeen asiat hitaammin minulle jos on tarpeen.

Mutta täällä on siis mahtavaa olla!! Vielä ei ole ainakaan ollut ikävä takaisin Suomeen.

– Riikka, Viro