Vaihdossa USA:ssa
Matkani täällä vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa on ollut tähän asti täynnä elämyksiä ja joka päivä on oppinut jotain uutta. Juuri se uuden oppiminen ja vieraan kulttuurin omaksuminen ovat olleet niitä hienoja hetkiä, kun tajuaa, että ”Hei, mähän pystyn tähän!”. Komiikalta en kuitenkaan ole välttynyt lukittuani itseni sisälle taloon ja käynnistäessä varashälyttimen, mutta ainakin opin jotain uutta!
Yksi parhaimpia hetkiä oli ensimmäinen kouluviikko, kun kaiken stressaamisen jälkeen havahduin, että ymmärrän lähes kaiken oppitunneilla. Täällä opettajat antavat melko paljon läksyä, mutta itse tehtävät eivät ole kauhean vaikeita. Yleisestikin koulu täällä on helpompaa kuin Suomessa, vaikka käynkin arvostettua ja todella akateemista High Schoolia. Opettajat täällä ovat kuitenkin paljon auktoritaarisemmassa asemassa ja heidän opetuksiaan ei siis kannata lähteä kyseenalaistamaan. Suomessa puolestaan meitä opiskelijoita rohkaistiin väittelemään ja käymään rakentavaa keskustelua opettajien ja koko luokan kanssa, mutta täällä opettajan sana on laki.
Koulussa parin korttelin päässä valkoisesta talosta
Eräs merkittävä ero amerikkalaisessa high schoolissa verrattuna Suomen koulusysteemiin on ilmaisen koululounaan puute. Koulun kahvilasta pystyy ostamaan pizzaa ja lämpimiä juustovoileipiä lounaaksi, mutta suurin osa opiskelijoista menee lähellä olevaan ostoskeskukseen ostamaan lounasta, joka usein on pizzaa. Rehellisesti sanottuna on melko huolestuttavaa, miten osa nuorista syö juustopizzaa tai keksejä ja jäätelöä lounaaksi lähes joka päivä. Itse olen tehnyt usein wrappejä lounaaksi ja yrittänyt pysyä terveellisellä linjalla, mutta välillä olen kuitenkin sortunut ostamaan pikaruokaa. Omaksi onnekseni host-perheeni syö todella terveellisesti, joten ruokavalio ei paljoa muuttunut tänne tultaessa. Ainoa tapa minkä olen poiminut täältä on maapähkinävoin käyttö, joten äiti saa alkaa metsästämään sitä Suomesta ensi syksyä varten!
Kouluhenki täällä on hieman enemmän näkyvillä kuin Suomen lukioissa ja koulun jälkeiset kerhot ja joukkueet tuovat porukkaa yhteen. Meillä oli muutama viikko sitten pep-rally, jossa koko koulu kokoontui yhteen katsomaan esityksiä ja homecoming peliä ja illalla oli homecoming tanssiasten vuoro. Tanssiaiset olivat todella hauskat, mutta eroavat aikalailla Suomalaislukion wanhojen tansseista, sillä kaikki luokka-asteet saivat osallistua, eikä muodollisia ennalta harjoiteltuja tansseja ollut.
Monet nuorista kuuluvat tosiaan johonkin koulun jälkeiseen clubiin tai urheilujoukkueeseen ja itse olen liittynyt koulun melontajoukkueeseen, jossa olen päässyt tutustumaan mahtaviin ihmisiin ja oppinut täysin uuden lajin. Harjoittelemme 4 kertaa viikossa Anacostia joessa ja nyt talvikaudella treenaamme sisätiloissa lihaskuntoa ja tekniikkaa kevätkautta varten. Kevätkausi on varsinainen kisakausi, mutta meillä oli ensimmäinen kisamme Virginiassa muutama viikko sitten, jossa veneemme sijoittui todella hyvin. Koko päivä ja tapahtuma olivat mahtavia ja melonnan kautta olen saanut hyviä ystäviä ja rutiinin vaihtovuoteeni.
Olen huomannut, että melko moni High School opiskelija käy viikonlopputöissä tienatakseen taskurahaa. Yliopisto ja college täällä ovat todella kalliita, joten jos nuori ei tule varakkaasta perheestä, ovat viikonlopputyöt ja stipendien haku normaalia. Nuoret muuten ovat samanlaisia kuin koti-Suomessa: käydään kavereiden kanssa elokuvissa, ostetaan vaatteita ja käydään erilaisissa tapahtumissa ja ravintoloissa. Täällä lähes jokaisessa ravintolassa on melko uniikki tippikulttuuri, jossa palvelun hinnasta annetaan noin viidesosa tippiä. Tämä pätee kaikissa ravintoloissa ja joissain kahviloissakin. Aluksi se oli hämmentävää, sillä Suomessa usein maksetaan vain kuitissa oleva hinta, mutta hetken totuttelun jälkeen kyseisissä paikoissa asioiminen alkoi sujumaan luonnostaan.
Isäntäperheeseeni täällä kuuluu pelkästään host-isäni Michael, joka siis asuu täällä Washington DCssä. Yhteiselo Michaelin kanssa on tuntunut tosi luontevalta ja kunnioitetaan toisiamme ja yhteisiä sääntöjä. Arki siis menee todella sujuvasti ja uskon, että se johtuu paljolti yhteisistä intresseistä ja samanlaisesta huumorintajusta, joten YFU valitsi minulle aivan unelmaperheen!
Kaupunkina Washington DC on todella kaunis. Aluksi tuntui hassulta asua täällä, sillä ennen vaihtovuottani olin nähnyt historialliset monumentit vain sarjoissa ja elokuvissa, ja nyt käyn koulua muutaman korttelin päässä Valkoisesta talosta. Kaikkien tunnettujen monumenttien lisäksi täältä löytyy kymmenittäin erilaisia museoita, jotka ovat todella laadukkaita ja valtavia komplekseja. Uusin Afrikkalais-Amerikkalainen kulttuuri ja historia -museo on erittäin suosittu ja avaa rotuerottelun synkän tarinan, mutta myös afro-amerikkalaisten historian ja kulttuurin valoisat puolet ja saavutukset. DC on todella kulttuuririkas kaupunki, joten täällä ihonvärillä tai aksentilla ei ole mitään väliä. Kaikki elävät melko sovussa toistensa kanssa ja erilaiset kulttuuriyhteisöt järjestävät paljon tapahtumia. Alueella on myös paljon tapahtumapaikkoja aina Kennedy Centeristä ulkoilmateattereihin ja erilaisiin keikkaclubeihin. Täällä ei siis ole tekemisen puutetta ja kaupunkielämän keskellä harvoin pysähtyy tajuamaan, kuinka historiallisessa kaupungissa asun.
Ikimuistoisimpia kokemuksia
Yksi ikimuistoisimmista asioista oli viikonloppureissumme New Yorkiin. Meitä yhdistää host-isäni kanssa kiinnostus taiteita kohtaan, joten vietimme viikonlopun New Yorkissa katsellen Broadway musikaaleja ja ihaillen kaupunkia. Oli aivan uskomatonta päästä käymään New Yorkissa, joka on lukuisten elokuvien miljöö ja uskomattoman tunnettu ja tapahtumarikas kaupunki. Pelkästään erilaisten ihmisten ja pilvenpiirtäjien katselu olisivat riittäneet minulle viikonlopuksi, mutta host-isäni vei minut katsomaan kolme uskomatonta Broadway –musikaalia: Tony palkittu The Color Purple, iki-ihana Leijona Kuningas ja taitoa tihkuva Chicago löivät minut ällikällä ja koko reissu oli menestys.
Amerikkalainen Halloween oli myös eräs parhaimpia kokemuksia. Suomessa juhlaa usein vietetään pyhäinpäivänä, joka ei ole lähelläkään amerikkalaisen Halloweenin räikeyttä. Täällä kauppoihin alkoi tulemaan kaikenlaisia Halloween -tuotteita kurpitsalyhdyistä Candy Appleihin ja massiivisiin koristeisiin jo lokakuun alussa. Jo silloin huomasin, että Halloweenilla on täysin erilainen painoarvo täällä, kuin Suomessa. Päivää ennen Halloweenia menimme host-isäni ja hänen ystäviensä kanssa Haunted Forest – kauhupolulle. Alueella, jonka valaisi kolme massiivista kokkoa ja joka sijaitsi ennen varsinaista kauhupolkua, sai osallistua erilaisiin kisoihin, flengata köysiradalla, ostaa perinteistä markkinaruokaa ja paljon muuta. Itse maistoin uppopaistettuja Oreo –keksejä, jotka todella olivat elämys, ja Funnel Cakea, joka muistutti paljon Suomen tippaleipää. Itse Halloweenina menimme ystävieni kanssa Trick or Treat –kierrokselle. Kadut olivat täynnä pukeutuneita ihmisiä, lapsia ja aikuisia, ja talojen pihat oli koristeltu savukoneita ja elävää tulta myöten.
Vaihtoon lähtö oli yksi vaikeimmista päätöksistä
Vaihtoon lähtö oli eräs vaikeimmista päätöksistä, jonka olen tähän mennessä tehnyt. Rakkaan perheen jättäminen, läheisten ystävien hyvästeleminen lentokentällä, abivuoden lykkääminen ja turvallisesta Suomesta lähteminen oli tietty vaikeaa. Se oli kuitenkin tietynlainen riski, joka oli otettava; matka tuntemattomaan. Välillä täytyy kuitenkin mennä sen oman mukavuusalueen ja tutun elämän ulkopuolelle avartaakseen maailmankuvaa uusien kulttuurien kautta ja myös oppiakseen arvostamaan sitä mitä siellä kotona on. Vaikka vieraan kulttuurin ymmärtäminen ja kommunikoiminen saattaa välillä olla vaikeaa, niin hetkeäkään en kuluneesta vaihtovuodesta vaihtaisi pois.
– Alan
