Vaihto-oppilas pikkulapsiperheessä

”Paras palkkio on yhteinen, toimiva arki”

Minkäinen perheenne on?

Perheeseemme kuuluu meidän vanhempien Annan ja Heikin lisäksi lapset Minka (3,5 v), Leo (1v10kk), vaihto-oppilaamme 17-vuotias Manja Saksasta sekä kaksi koiraa.

Miten päätitte ryhtyä isäntäperheeksi?

Annan lapsuudenkodissa on ollut vaihto-oppilaat Saksasta ja Turkista noin 20 vuotta sitten ja heidän kanssa olemme edelleen yhteydessä, erityisesti saksalaisen vaihtarin kanssa kirjoittelimme whatsappia suomeksi useita kertoja kuussa edelleen ja näemme vuoden parin välein edelleen. Anna on ollut Saksassa vaihto-oppilaana ja Anna ja Heikki olivat opiskeluaikana myös Itävallassa, tosin silloin ei enää oltu isäntäperheessä.

Minkälaista arkenne on ollut vaihto-oppilaan kanssa?

Meillä on Manjan kanssa yhteistä eloa takana helmikuusta alkaen, kun hän tuli meille perheenvaihdon yhteydessä. Eli emme mitenkään hirveästi ole tehneet mitään erityisiä asioita vaan olemme eläneet ihan normaalia arkea, jossa tosin riittää melkoisesti menoa ja vauhtia tällä porukalla. Erityisesti mukavia muistoja meillä on pääsiäisen ajalta, kun Manja pääsi vaihtamaan autoon kesärenkaat, kokeili mämmiä ensimmäisen kerran ja piilotimme saksalaiseen tapaan pääsiäislahjoja toisillemme ja etsimme sekä avasimme niitä yhdessä. Manja myös aina mielellään tulee mukaan kun käymme koiriemme kanssa erilaisissa harrastuksissa ja ulkoilemme lasten kanssa. Eli ihan normaalia arkea olemme eläneet ja siitä keränneet mukavia muistoja.

Mitä toiveita ja ajatuksia teillä oli liittyen vaihto-oppilaan isäntäperheenä toimimiseen?

Halusimme ryhtyä isäntäperheeksi pitkällisen haaveen myötä. Mietimme ensin, että pitäisikö omien lasten olla isompia ennen tähän ryhtymistä, mutta ajattelimme lopulta, että mitään oikeaa aikaa ei sinänsä ole omien lasten iän osalta ja tätä meidän arkeahan vaihtari tulee elämään oli se sitten millaista tahansa. Halusimme saada vähän vaihtelua myös pikkulapsiperheen arkeen ja päästä seuraamaan, mitä se teinien elämä Nummelassa on. Lisäksi toivomme vaihto-oppilaasta meille laajennetun perheemme jäsentä ja siten toivomme, että isäntäperheenä toimimisen myötä saamme seurata vaihtarin elämää myös vaihdon jälkeen. Haluamme myös lapsiemme tottuvan ajatukseen, että kaikki eivät puhu samas kieltä ja eivät käyttäydy samalla tavalla, mutta silti olemme kaikki samanlaisia.

Miten vaihto-oppilas sopii teidän perheeseenne?

Miten Manja on suhtautunut meihin ja sulautunut perheen arkeen? Manja on ollut alusta asti hyvin vastaanottavainen ja motivoitunut oppimaan meidän arkea. Meillä eletään paljolti pienten lasten päivittäistä rytmiä ja sitä ollaan käyty läpi useamman kerran, jotta kaikilla olisi sitä omaa aikaa, mutta myös vietettäisiin aikaa yhdessä. Nyt vajaan 3 kk jälkeen alkaa vähitellen olla elo aika luontevaa

Kulttuurien väliset erot?

Meillä ei ole tällaisia hirveästi ollut, sillä Manja oli ollut jo Suomessa 6 kk meille tullessa ja asiat olivat aika tuttuja. Lisäksi pohjois-saksalaiset eivät välttämättä ole kovinkaan erilaisia meistä etelä-suomalaisista. Toisaalta Manja on kasvanut kaksistaan äitinsä kanssa ja meillä taas perhe on täysin erilainen, eli sitä ollaan jouduttu paljon pohtimaan yhdessä, miten meillä asiat menee. Esimerkiksi lasten mentyä illalla nukkumaan, ollaan me vanhemmat jo aika väsyneitä ja ollaan sovittu, että se aika on meidän omaa aikaa (vaikka ollaan hänelle aina saatavilla ja se tehty myös selväksi) ja paras aika viettää aikaa yhdessä on iltapäivisin arkipäivinä. Eniten on täytynyt isäntäperheenä satsata siihen, että elää kuten aina ennenkin. Esimeriksi totesin yksi aamu Manjalle, että en muuten yleensä sano aamuisin ”huomenta” kuin hänelle ja se tuntui olevan hänestä huvittava asia eikä mikään pettymys totuttuihin tapoihin.

Minkälaista tukea olette saaneet YFU:lta?

Meidän tukihenkilö on ollut meille kaikille todella tärkeä tuki. Jos joku asia on ottanut päähän, olen laittanut hänelle whatsappia ja hän monesti ehdottaa sitten jotain asiaa, miten voisin asiasta vaihtarin kanssa keskustella ja lisäksi hän on ihan vaan saatavilla meille aina. Ennen Manjan meille tuloa juttelin myös YFU:n toimiston kanssa asiasta ja jonkin aikaa Manjan meille tultua käytiin myös läpi sitä, että miten meillä elämä yhdessä sujuu. YFU:n tuki ja erityisesti oma tukihenkilö ovat kyllä aivan korvaamattomia meille ja Manja on myös hyvin läheinen tukihenkilömme kanssa.

Mitä terveisiä teillä on isäntäperheenä toimimista harkitseville? Mitä olette oppineet kokemuksesta?

Isäntäperheenä toimiminen rikastuttaa paljon arkea, kun saamme olla osallisina nuoren henkilön yhtä elämän suurimmista asioista. Vaikka kokemus kasvattaa varmasti eniten vaihto-oppilasta, niin kokemus kasvattaa myös kaikkia muitakin osallisia, sillä isäntäperheenä täytyy myös pohtia miksi toimimme tietyllä tavalla ja miten siihen lisätään yksi henkilö lisää. Eniten olemme oppineet varmasti puhumaan asioista ja myös omista tunteista myös vaihtarille, sillä puhuminen on tärkein keino saada asiat sujumaan. Aina isäntäperheenä tai vaihto-oppilaana oleminen ei ole helppoa, mutta parhaiden asioiden eteen täytyy aina nähdä vaivaa. Paras palkkio kaikille on varmasti se, kun olemme oppineet elämään yhdessä meidän arkea.