Koulutielle Saksanmaalle

24.09.2010 YFU

Tänään se viimein alkoi, kolmen kuukauden kesäloman jälkeen. Aamulla klo 5.50 herätyskellon herättämänä koin ekan kouluaamun Saksassa. Tosi samanlainen kuin kotonakin, isoin ero oli se, että aamulla pakkasin mukaan myös yhden sämpylän evääksi, koulussa kun ei ruokaa tarjota. Juuri ennen lähtöä host-äiti antoi mulle ”Schultüten”, perinteisen koulunalkajaislahjan uusille 5. luokkalaisille, jotka aloittavat Gymnasiumin. Lapset ottavat sen aina ensimmäisenä kouluun ja vertailevat sisältöä, mutta mulle se oli ihan vaan kotikäyttöön, ku oon jo niin vanha. Lahja oli siis myös vähän huumorimielellä hankittu, koska me ollaan puhuttu siitä, miten toi tapa suomalaisen mielestä on hassu. Lahjan mukana oli kortti, joka toivotti hyvää koulupäivää ja koko vuotta. Mun pussista löytyi sakset, kolmioviivotin (tarvitsinkin molempia kipeesti 😀 ), värikyniä, huivi ja karkkia. Tämä lahja merkitsi mulle paljon, ja se tilanne kun host-äiti antoi sen mulle, oli tosi liikuttava. Jos en ois ollu niin stressaantunu, olisin varmaan liikuttunut liikaa. Mulle tuli niin hyvä olo ja sellanen olo ekaa kertaa et lähen nyt kotoa kouluun.

Meine Schultüte 🙂

Bussissa ja ratikassa mua alko metri metriltä jännittää vähän enemmän. En kuitenkaan ollu missään vaiheessa paniikissa, vaan lähinnä innostunut. Eka huomio minkä tein koulun pihaan saavuttaessa: kauhea meteli! Sen kyllä huomaa, että nuorimmat ovat 10/11 vuotiaita. Lupaan, etten enää koskaan valita Tapiolan koulun desibeleistä! Me käytiin siskon kanssa ilmoitustauluta kuka mun Tutor on ja kävi ilmi, että se on mun musaope. Mulla on siis pitkä musiikki, joka vastaa vähän niinku musiikkiluokan musiikkia: kaikki soittaa jotain ja kuoro-/orkesteri-AG (”kerho”) on pakollinen. Musaope osoittautui tosi musaopetyyppiseksi: hauska, mutta vaativan oloinen mies.

Koulupäivä alkoi Tutor-ryhmässä, joka on siis nyt myös mun musiikin ryhmä. Siellä on tosi mukavaa porukkaa, yhden siskoni kavereista tunsin sieltä jo etukäteen. Saimme lukujärjestykset, mutta mulla oli siellä pitkä ranska ja kemia, joita en ollut valinnut, joten kävin sihteerin luona järjestelemässä oppitunnit kuntoon. Nyt mulla on aika kevyt lukujärjestys, mutta AG:t päälle, niin koulussa tulee vietettyä yllättävän paljon aikaa.. 🙂

Välitunneilla kuuntelin siskon ja sen kavereiden keskusteluja ja kuulin paljon uusia nimiä, joista nyt muistan noin puolet.. eli joudun varmaan kyselemään vielä tulevina päivinä uudestaan. Eka kunnon oppitunti oli matikkaa. Kesti aika kauan ennen kuin tajusin, mitä me sillä tunnilla käsiteltiin. Kun meillä ei vielä ollut kirjoja, opetus perustui kuuntelemiseen, eli mun oli tuplasti hankalampi ymmärtää. Kun tunnilla tehtyjä itsenäisiä tehtäviä tarkistettiin yhdessä tunnin lopussa, opettaja yhtäkkiä kysyi, että mitä mä olen saanut tehtävän vastaukseksi. Mä hätäännyin, ku en vielä ollut tehnyt kyseistä tehtävää ja menin pieneen paniikkiin ja vastasin väärin. Opettaja kertoi sitten oikean vastauksen, jonka tajusin sitte heti ja ajattelin, että huh, tilanne ohi. Mutta sitten opettaja sanoi, että ”lasketaanpas, Vilja, tämä seuraava yhdessä”. Siihenkin vastasin osittain väärin, eli hirveän älykästä kuvaa en itestäni antanut. Mutta opettajan on tosi mukava ja aivan älyttömän innostunut matikasta. Sen opetus kuulostaa välillä siltä, että se kertoisi meille äärimmäisen jännittävää seikkailutarinaa, kun todellisuudessa on kyse yhtälösäännöistä 😀 Venlalle loistava esikuva!! 😉

Matikan jälkeen suuntasin kohti uskonnonluokkaa todetakseni, että opettaja on kipeä ja tunti peruttu. Siskolla oli kuitenkin vielä yksi oppitunti koulua, eli mun piti kuluttaa puolitoista tuntia kaupungilla, jotta voitaisiin mennä yhdessä kotiin. Eka ajattelin, että voi ei, missä ihmeessä oikein odottelen niin kauan, mutta sitten mut pelasti mun eka uusi tuttavuus, jonka kanssa olin vähän jutellut tunnin alkua odotellessa. Paul, joka on myös mun tutor-ryhmässä, kysy, haluisinko tulla mukaan kaupungille, kun sillä oli vähän ostoksia hoidettavana. Me mentiin ratikalla pari pysäkkiä keskustaan (mahtavaa olla niin lähellä kaikkea koulussa!) ja sain ostettua post-it lappuja, joita olin jo pitkään tarvinnut. Sitten me käveltiin linnan puistoon ja istuskeltiin siellä puolisen tuntia. Paul oli itse viime vuoden Portugalissa vaihdossa ja kertoi paljon omista kokemuksistaan. Se myös kysy, että haluunko, että mun virheitä korjataan vai loukkaannunko, ja sanoin että joo, ihmeessä saa korjata. Se osoittautui tosi hyväks sopimukseksi, koska nyt kun se korjaa mun datiivi- ja akkusatiivivirheet, mun tulee ajateltua niitä oikeasti. Eikä se tunnu siltä että se kommentoisi mun kielitaitoa, vaan se haluu vaan auttaa, ku huomas viime vuonna, että sitä auttoi paljon se että muut korjasivat. Meillä oli tosi kivaa, oon tosi iloinen, että jo ekana päivänä löysin jonkun, jota voi jo kutsua kaveriksi.

Nyt oon tosi väsynyt, oli lyhyt, mutta raskas päivä. Tuntui oudolta, kun ei ollut kouluruokaa, vaan eväät piti syödä pienissä erissä kun välitunneilla ehti. Musta on jotenkin vähän kiusallista syödä sämpylää käytävällä kun muut juttelee, mutta kai se sitten täällä vaan on käytäntö..

Mutta koulu lähti tänään hyvin alkuun, huomenna on ensimmäinen ”normaali” päivä. Tästä lähtee sitten tavallinen arki käyntiin. Mulla on nyt tosi hyvä olo. On hyvä, että tunnen isäntäperheen jo niin hyvin, että nyt pitää stressata enää vaan koulussa.

Bis bald,
terveisin Vilja, oppilas nro 247 🙂 muilla numerot vähän pienempiä, mulla varmaa vuosikurssin viimeinen tms…

Vilja lähti elokuussa 2010 Saksaan, Karlsruheen. Oman blogin osoite löytyy linkkilistasta.



Uusimmat blogit

04.03.2015 Florida Lue lisää »
26.02.2015 Eroja Lue lisää »
28.02.2014 Berlin Lue lisää »
22.12.2011 Lue lisää »

    Vaihto-oppilaita maailmalla