Oli rankka paikka, kun vaihtari muutti pois

Meidän ensimmäinen vaihto-oppilas oli Karlotta Saksasta. Karlotta eli Lotta oli meillä koko vuoden ja kokemus oli kaikin puolin myönteinen. Saimme sellaisen oppilaan, joka mielenkiinnon kohteittensa ja luonteensa puolesta istui hyvin meidän perheeseemme. Toki harrastuksissa oli erojakin: alkuvaiheen suurin pähkinä purtavaksi oli selvittää, mikä taho Suomessa tarjoaisi teini-ikäiselle sopivia paritanssikursseja – meidän perheelle kun paritanssi on aika vierasta.  Tämäkin saatiin ratkaistua, ja muita hankaluuksia ei sitten oikeastaan ollutkaan!

Oli rankka paikka, kun Lotta lähti kotiin pari viikkoa sitten. Vuoden aikana varsin omaksi ja läheiseksi tullut lapsi muutti pois. Ensimmäisenä iltana mies osti iltapalalle yhden pullan liikaa. Se pullahan jäi syömättä – mikä on kahden teinin ja yhden esiteinin perheessä melkoinen ihme. Vieläkin tulee pala kurkkuun, kun käyn Lotan huoneessa. Olemme jo ehtineet soitella ja viestitellä, ja meidän tytöt ovat lähdössä syksyllä käymään Lotan luona Saksassa. Odotamme kovasti näkevämme Lotan perheineen Suomessa ensi kesänä!

Parasta kokemuksessa oli se, miten läheisiksi vaihto-oppilaan ja meidän perheen kuopuksen välit lopulta muodostuivat. Isommatkin sisarukset tulivat vaihtarin kanssa erinomaisesti toimeen, mutta 11-vuotiaan pikkusiskon ja 16-vuotiaan vaihto-oppilaan välille tosiaan muodostui ystävyyssuhde, jonka uskon kestävän pitkään. Kuopus oli Lotalle paras suomenopettaja ja Lotta taas opetti pikkusiskolle sekä saksaa että englantia. 

Hauskoja kokemuksia vuoden varrelle mahtui muitakin. Lomilla oli mukava olla turistina kotimaassa. Tuli käytyä paikoissa, joihin ei ehkä olisi muuten tullut lähdettyä. Näimme Suomesta paljon sellaista kaunista, josta emme olleet ennen kuulleetkaan. Suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan sai erilaisen perspektiivin, kun perheessä oli poliittisesti valveutunut saksalaisnuori. Sosiaalinen vaihtari toi arkeen kansainvälistä väriä, kun meillä kotona ramppasi hänen ystäviään muun muassa Ranskasta, Thaimaasta ja Meksikosta. Ihan mahtavaa oli, miten vaihtari asettui osaksi meidän perheen jokailtaista keskusteluhetkeä iltapalapöydässä ja rikastutti sitä omilla näkemyksillään. 

Vaihtari sopeutui meidän perheeseemme hyvin. Tietynlainen tuttuus syntyi yllättävän lyhyessä ajassa. Toki jonkin verran piti neuvotella arjen käytännöistä, lähinnä kyläilemisistä kavereiden kanssa puolin ja toisin. Nekin asiat selvisivät keskustelemalla.

Koulun käyminen oli alussa aika haastavaa. Lotta ei ollut juurikaan opetellut suomea ennen tänne tuloaan. Suomalaiset oppilaat olivat aluksi haluttomia tai arkoja puhumaan englantia hänen kanssaan, joten ensimmäinen kuukausi koulussa taisi olla aika yksinäinen. Sen jälkeen löytyi yksi hyvä ystävä ja heti perään useita muita kavereita. Opettajat sen sijaan olivat alusta asti ystävällisiä ja avuliaita. Suomalainen koulu tuntuikin Lotan mielestä rennolta paikalta. Olen kuitenkin iloinen, että seuraava vaihtarimme pääsee omien lastemme kanssa samaan kouluun, niin pystymme paremmin tukemaan häntä kaverien löytämisessä heti alkuun.

Suurin yllätys host-kokemuksessa liittyy vaihtoprosessiin kokonaisuutena. Ennen vaihto-oppilaan ottamista 11 kuukauden vaihtoaika tuntui hurjan pitkältä. Vaihtokokemuksen jälkeen sanoisin kuitenkin, että koko vuoden vaihdossa samassa perheessä on mukana suurta viisautta. Vaikka meillä meni vaihtarin kanssa hyvin koko ajan, suhde vaihtolapseen pääsi syvenemään kunnolla vasta kevätpuolella. Oli myös hienoa päästä näkemään, miten tyttö sopeutui Suomeen ja osasi nauttia viimeisistä kuukausistaan aivan täysillä. 

Vaihto-oppilaan isäntäperheenä toimimista suosittelisin sellaiselle perheelle, joka on valmis välittämään vieraasta teinistä ja olemaan utelias häntä ja hänen kokemuksiaan kohtaan. Oman perheen lasten iät eivät ole niin ratkaisevia – meidänkin perheessä vaihtarin paras kaveri oli tosiaan 11-vuotias eikä oma ikätoveri. Oppilasta valitessa kannattaa lukea huolella oppilaan kirjoittama isäntäperhekirje ja fiilistellä sitä: onko tämän tekstin kirjoittaja sellainen tyyppi, jonka kanssa tulen omassa arjessani juttuun?

Meidän ensimmäinen isäntäperhekokemuksemme oli niin onnistunut, että päätimme ryhtyä leikkiin uudestaan. Elokuussa meille tulee yhdysvaltalainen partiopoika Michael. Odotamme häntä jo innolla! Tällä kertaa harrastuksen tukeminen on helpompaa, koska meillä kaikki ovat entisiä tai nykyisiä partiolaisia.

Meillä oli niin helppo vuosi, ettei tukea YFUlta paljon tarvittu. Tukihenkilö oli kuitenkin hyvä olemassa ja etenkin Lotalle tärkeä ihminen. Samaten kaikissa pikkupulmissa toimiston tukeen saattoi luottaa. Yhteen vanhempainiltaan ennätin, ja se oli oikein onnistunut ja tarpeellinen hetki.