| |

Elodien päiväkirja – vaihto-oppilaana Suomessa

Syyskuu 2023

Nimeni on Élodie, olin lukion ensimmäisellä viime vuonna Ranskassa. Olen 16-vuotias, minulla on 21-vuotias vanhempi sisko, kaksoisveli ja useita lemmikkejä. Olen nyt ollut Suomessa kuukauden.

Lähdin Suomeen 5.8.2023 kouluni Lycée Sainte Croixin ja YFU:n ansiosta. Pyhän Ristin instituutti on tehnyt yhteistyötä YFU:n kanssa kymmenen vuoden ajan. Tämän seurauksena YFU myönsi lukiolle stipendin, jonka avulla sen opiskelijat voivat lähteä vaihto-oppilaiksi.

Miksi lähdin? Tapasin viime vuonna lukiossa useita ulkomaalaisia ​​opiskelijoita. Näin heidän edistyvän ja oppivan ranskaa hullulla nopeudella. Näin heidän löytävän jotain uutta maailmasta, toisen kulttuurin, saavan ystäviä, sopeutuvan ja muuttuvan ranskalaisiksi. Kyllä – he eivät ole samaa kansallisuutta kuin minä, mutta he omaksuivat kulttuurimme ja elämäntyylimme. Joten minulle heistä tuli myös ranskalaisia.

Haluaisin tulkiksi, joten sitä varten minun täytyy osata useita kieliä, mutta se ei ole täysin se, mikä sai minut ryhtymään tähän seikkailuun. Uuden kulttuurin oppiminen, uusien ystävien löytäminen, toinen perhe ulkomailta – nämä asiat saivat minut ryhtymään tähän seikkailuun.

Tässä päiväkirjassa kerron elämästäni Suomessa. Luulen, että tämä päiväkirja sopii uteliaille. Se on myös kirjoitettu, jotta nuoret innostuisivat lähtemään vaihto-oppilaiksi, tai perheet isäntäperheiksi. Sillä vaikka vaihtoon ei voisi lähteä, kansainvälistyä voi myös isäntäperheenä toimimalla ja avaamalla kotinsa ovet nuorelle vaihto-opiskelijalle. Lisäksi se on myös hieno kokemus

viikko 1: Saapumiseni Suomeen

Matkalaukun pakkaaminen oli todella monimutkaista… Osa matkalaukustani oli varattu vaatteilleni ja toinen puoli lahjoihin isäntäperheelleni. Otin vain neljänneksen siitä, mitä sängylläni oli. Ja ison matkalaukun lisäksi ostimme pienen.

Lähtöpäivä oli värikäs. Heräsin aikaisin ja valmistauduin. Sen jälkeen tarkistin viimeisen kerran vanhempieni kanssa, että kaikki tarvittavat tärkeät paperit olivat mukana. Sitten lentokentälle vanhempieni ja kaksoisveljeni kanssa. Kun saavuimme perille, odotimme jonossa kuin tavalliset turistit saadaksemme lentolippuni. Ja sen jälkeen jouduin sanomaan “näkemiin”. Se oli erittäin vaikeaa. Nousin koneeseen ja kolmen tunnin lentokoneen jälkeen saavuin Suomeen. Hain matkalaukkuni ja näin ensimmäistä kertaa isäntäperheeni. He olivat erittäin mukavia. Ja presto, asetuin uuteen ja toiseen kotiini!!!

Hostisäni on Jouni, hostäitini Sari. Minulla on 19-vuotias hostsisko, hänen nimensä on Iris. Toinen hostsisareni on nimeltään Siiri, hän on 15-vuotias. Hostveljeni on nimeltään Juho ja hän on 21-vuotias. Juhon tyttöystävän nimi on Emma. Ja minulla on jopa kani, hänen nimensä on Murikka.

Ensimmäisellä viikolla tapasin isäntäperheeni. Olin hieman sekaisin: uudet tavat, uusi ympäristö, uusi perhe, johon tutustua.

Juho opiskelee muualla, joten hän ei ole usein kotona. Iris aikoo aloittaa korkeakouluopinnot Helsingissä, eikä hänkään ole usein kotona. Ensimmäisenä päivänä tein paljon asioita perheen kanssa. Kävelin isäntävanhempieni kanssa metsässä. Sieniä poimin Siirin ja Jounin kanssa ja marjoja Sarin kanssa. Ja tutustuin Murikkaan: hänellä on oma pieni talo puutarhassa.

Kaksi päivää ennen kouluvuoden alkua menin Siirin kanssa junalla kaupunkiin, jossa lukioni on, koska asun pienessä kylässä. Kävin kävelyllä. Siiri näytti minulle, mistä voin ostaa hygieniatuotteitani. Sitten menimme lukioon, jotta voisin tehdä lukujärjestykseni. Koska Suomen koulujärjestelmä on todella erilainen: teet itse oman lukujärjestyksesi, ja voit valita aineet, joita opiskelet joka jaksolla.

Viikonloppuisin teen läksyjäni ja vietän paljon aikaa perheeni kanssa. Liikumme paljon.

Vietin Sarin äidin syntymäpäivää. Siis suomalaisen isoäitini syntymäpäivä. Kutsumme häntä Mummoksi. Menimme suomalaisten isovanhempieni luo. Edellisenä päivänä teimme Sarin ja Siirin kanssa kakun. Mummon syntymäpäivän kunniaksi söimme ison makean/suolaisen välipalan. Tapasin suomalaisen isoserkkuni ja hänen morsiamensa. Tapasin myös Sarin veljen.

Kotiin päästyäni menin kalaan Jounin ja Siirin kanssa. Sain sardiinin kokoisen kalan, joka ei ole edes syötävää. Siiri sai omaani isomman kalan, mutta sekään ei ollut syötävää. Kokeilin saunaa ensimmäistä kertaa Sarin kanssa. Ja sitten pelasimme perheenä lautapelejä.

Viikko 2: YFU:n leiri

Kävin YFU-viikonloppuna ja tapasin paljon eri kansallisuuksia edustavia opiskelijoita! Tapasin myös viime vuoden suomalaiset vaihto-opiskelijat. Osallistuin useisiin hauskoihin ja informatiivisiin aktiviteetteihin. Välillä YFU:n ohjaajat eivät lopettaneet puhumista, se oli vähän ärsyttävää… Ja illalla paistoimme vaahtokarkkeja ja käytiin saunassa.

Viikko 3: perhe-elämää

Iris muuttaa Helsinkiin opiskelemaan, joten hän tarvitsi huonekaluja ja tuoleja. Koulun loputtua hän tuli hakemaan Siiriä ja minua. Teimme vähän ostoksia. Ja sen jälkeen menimme katsomaan Barbieta elokuvateatteriin.

Minulla oli tunnit normaalisti, koulussa otettiin luokkakuva. Otin kaverikuvan Siirin kanssa. Koulun jälkeen lähdin yksin junalla Helsinkiin piknikille vaihto-opiskelijoiden ja muutamien YFU:n henkilökuntaan kuuluvien kanssa. Pelasimme pelejä, keskustelimme ja söimme. Tapasin myös YFU-buddyni, hän on itse asiassa ensimmäinen YFU-ystäväni ja lupasi kertoa minulle asioita Suomesta. Hän lähtee vaihtoon Ranskaan syyskuussa 4 viikon ajaksi.

Viikonloppuna heräsin aikaisin mennäkseni Sarin ja Jounin kanssa katsomaan Ironman-kilpailua. Sitten kävelimme ympäriinsä ja menimme kahvilaan, jossa Iris ja Siiri joskus työskentelevät.

Kotiin päästyämme söimme pienen perheaterian Iriksen kummitädin, hänen miehensä ja hänen kahden pienen tyttärensä kanssa, jotka eivät puhu sanaakaan englantia. Leikin heidän kanssaan vähän. Kommunikoin lasten kanssa viittomakielellä, se oli aika hauskaa. Sitten noin klo 18 lähdin Jounin kanssa kalaan toisen kerran. Minä en saanut kalaa. Mutta Jouni nappasi yhden, ja näytti minulle kuinka se perataan, kun palasimme kotiin.

Sinä iltana menin nukkumaan ulos riippumattoon, mutta tulin takaisin sisälle klo 3 yöllä, koska sänkyni oli paljon mukavampi.

Tein hilloa isäntäperheelleni ja meillä oli iso ateria, koska seuraavana päivänä Iris oli lähdössä Helsinkiin. Ja koska hänen syntymäpäivänsä oli muutama päivä hänen lähtönsä jälkeen, hän avasi syntymäpäivälahjat jo aikaisemmin.

viikko 4: partio

Hostsisareni ja hostäitini ovat olleet partiossa pitkään. Sari on lasten ohjaajana, ja Siiri saman ikäisen porukan kanssa, mukana on myös kaksi tutoria. Kävin ensimmäisessä “partio”-kokouksessa Siirin kanssa, ja minulla oli hauskaa. Pelasimme dominoa, kun muut suunnittelivat mitä seuraavalla kerralla tehdään.

Jälkeenpäin teimme nuotiolla jotain puisen tikun ympärille kiedottua briossia, sen nimi on “Tikkupulla”.

Bonus: Biologisesta perheestäni tuli isäntäperhe!

Ennen lähtöäni olin keskustellut siitä vanhempieni kanssa useita kuukausia. Äitini halusi ryhtyä vaihto-oppilaan isäntäperheeksi, kun palaan takaisin Ranskaan. Mutta isäni ei todellakaan ollut samaa mieltä. Minusta hän keksi vain tekosyitä. Kun lähdin Suomeen, ajattelin, että keskustelen siitä heidän kanssaan uudelleen palattuani. Kun soitin heille toisen kerran siinä kuussa, eli 31. elokuuta, vanhempani kertoivat minulle, että he aikovat lainata huoneeni vuodeksi vaihto-opiskelijalle, minun ollessa Suomessa! Vaihto-oppilas saapui Ranskaan 2. syyskuuta. Olin hyvin yllättynyt, enkä tiennyt aluksi mitä sanoa, ja sitten isäni selitti minulle, mikä oli saanut hänet muuttamaan mieltään.

Näin hän sanoi: “Valintaamme on useita syitä. Olimme ajatelleet isäntäperheeksi ryhtymistä useaan otteeseen, mutta ennakkoluulot ja kaikenlaiset tekosyyt estivät meitä ottamasta ensimmäistä askelta. Sinun vaihtoon lähtösi vauhditti asioita: sinun kokemuksesi oman isäntäperheesi kanssa sai meidät ymmärtämään, että meidän on kokeiltava tätä seikkailua. Haluamme lisäksi rikastuttaa jokapäiväistä elämäämme. YFU:n tarve löytää kiireisesti isäntäperhe oli myös yksi päätöstekijä, mutta vähemmässä määrin. Koemme olevamme lopulta samanlaisia kuin nuoret vaihto-oppilaat, jotka ottavat ensimmäisiä askeleita kohti elämää toisessa maassa: olemme uteliaita, haluamme jakaa omaa kulttuuriamme ja tutustua toiseen kulttuuriin. »

Voisin siis yhtä hyvin sanoa, mitä ajattelen: olen erittäin ylpeä perheestäni. Olen ylpeä siitä, että he antavat ulkomaalaiselle vaihto-oppilaalle mahdollisuuden kokea saman kuin minä. Ja olen myös erittäin iloinen, että he antavat minulle uuden sisaren. Ja toivon tapaavani hänet hyvin pian videopuhelun kautta. Toivon myös, että kun palaan Ranskaan, hän on edelleen kotona, ja että voisin tavata hänet kasvotusten.

Similar Posts