Elämäntehtävänä nuorten kansainvälistyminen


Kun Elina Talonen-Lintunen aikoinaan hyppäsi YFU:n toiminnanjohtajan saappaisiin, hän ilmoitti viipyvänsä korkeintaan neljä vuotta. Mutta toisin kävi. Mielenkiintoinen näköalapaikka tempaisi mukaansa liike-elämässä uraa tehneen ekonomin, ja nuorten kansainvälistymisen parissa vierähti 20 vuotta. Nyt on tullut aika siirtyä eläkkeelle, mutta Elinan YFU-tarina jatkuu vielä.

YFU:lla ja Elinan lapsuuden perheellä on pitkä yhteinen historia. Elinan isä Voitto Talonen vaikutti YFU:n hallituksessa 1970-luvulta lähtien ja äiti Sinikka Talonen toimi aktiivisena vapaaehtoisena. Perheeseen saapunut kesävaihto-oppilas Robin, papin tytär Kansasista, toi Elinalle sisaruksineen jännittävän tuulahduksen suuresta maailmasta.

– Ulkomaalainen vaihto-oppilas oli silloin vielä ihmetyksen aihe. Ystävät ja tuttavat tulivat meille katsomaan häntä. Vietimme kesän mökillä tutustuttaen Robinin suomalaiseen saunakulttuuriin vihtoineen ja makkaroineen, kertoo Elina.

Ystävystyminen amerikkalaisen nuoren kanssa ja oman siskon vaihto-oppilasvuosi saivat myös Elinan matkakuumeen nousemaan. Hän viettikin lukuvuoden 1974–75 YFU:n vaihto-oppilaana yliopistokaupunki Champaign-Urbanassa, Illinoisissa Yhdysvalloissa.

Elina kertoo, että kuten niin monelle muullekin on käynyt, vaihto-oppilasvuodella on ollut valtava merkitys hänen elämäänsä.

– Itsenäistyminen, vahva englannin kielen taito, luova ongelmanratkaisutaito ja kyky ymmärtää aidosti erilaisuutta, summaa Elina vuoden antia.

– Ura kansainvälisissä organisaatioissa ei olisi ehkä ollut itsestäänselvyys ilman vaihtovuotta. Sain ystäviä, joiden kanssa pidän yhteyttä vielä tänäkin päivänä. Ja sain myös pari perhettä lisää: oma isäntäperheeni sekä parhaan ystävättäreni perhe tulivat todella rakkaiksi.

YFU on tarjonnut huikean näköalapaikan

Koska YFU oli Talosen perheen yhteinen juttu, myös Elina tempautui mukaan järjestön vapaaehtoistoimintaan ja myöhemmin hallituksen jäseneksi. Toiminnanjohtaja Silja Pajukan jäädessä eläkkeelle Elinaa houkuteltiin hakemaan vapautuvaa paikkaa. Hänestä tuli vuonna 1958 perustetun järjestön kolmas toiminnanjohtaja.

– Tuntuu etuoikeutetulta, että harrastuksesta tuli työ. Ja vielä sellainen työ, jolla on todella iso merkitys niin nuorille kuin koko Suomelle ja maailmalle, sanoo Elina.

Liikemaailmasta tullut Elina toi YFU:hun mukanaan kaupallista osaamista ja markkinoinnillista ajattelua. Hän on vahva verkostoituja, joka ennakkoluulottomasti käynnisti yhteistyön usean uuden YFU-maan, kuten esimerkiksi Etelä-Korean ja Uruguayn kanssa. Elina kehitti uutta, vauhditti Euroopan sisäistä vaihtoa ja käynnisti järjestön varainhankinnan.

– Talouden täytyy olla terveellä pohjalla. Voittoa tavoittelemattomalle järjestölle varainhankinta on yksi olemassaolon edellytys. Se tukee myös YFU:n missiota, koska kansainvälistyminen kuuluu kaikille. Tukijoiden avulla YFU voi myöntää stipendejä vaihtovuotta varten, muistuttaa Elina.

– YFU on ollut huikea näköalapaikka ja verkostoitumisfoorumi myös elinkeinoelämään, politiikkaan ja yhteiskuntaan. On ollut onni saada mahtavia neuvonantajia, jotka ovat tukeneet matkan varrella. Yksi tärkeimmistä oli ministeri Aatos Erkko, joka korosti, että kriittiset kansalaiset ovat parempia kansalaisia. Elina kokee tehneensä Suomelle palveluksen olemalla mukana kansainvälistämässä Suomea nuorten kautta. YFU haluaa rakentaa avoimempaa ja suvaitsevampaa Suomea ja koko maailmaa.

– Nämä eivät ole kielimatkoja, vaan vaihtovuosi on paljon isompi juttu. Se antaa syvällistä ymmärrystä toisesta kulttuurista. Suomi tarvitsee kansainvälisiä osaajia ja on ihan kriittisen tärkeää, että myös ulkomaiset nuoret tulevat Suomeen. Se ei olisi mahdollista ilman vapaaehtoisia isäntäperheitämme. Yrityksillä pitäisi olla iso intressi tukea vaihto-oppilastoimintaa.

Konkreettisia tekoja tarvitaan

Elina haluaa nostaa esiin asioita, jotka ovat olleet yhteiskunnallisessa keskustelussa, mutta konkreettisia tekoja vielä kaivataan. Häntä huolestuttaa asenneilmaston koveneminen ulkomaalaisia kohtaan ja se, miten ulkomaisia osaajia saadaan Suomeen.

– Miten ylipäätään saadaan turvattua suomalaisen yhteiskunnan kansainvälinen osaaminen, joka lähtee nuorten kansainvälistymisestä? Miten yhteiskunta varmistaa vaihto-oppilasjärjestöjen toimintaedellytykset? Paras tapa kansainvälistyä on edelleen lähteä paikan päälle kokeilemaan omia siipiään vieraassa kulttuurissa. Virtuaaliset kohtaamiset eivät tule koskaan korvaamaan aitoa kokemusta, toteaa Elina.

– Olisi tärkeää saada nuorille opintoraha vaihtovuotta varten ja vuosi pitäisi tunnistaa osaksi opintoja. Suomalaisten koulujen tulisi saada tukea siitä, että ne ottavat vaihto-oppilaan. Haastan valtiovallan konkreettisiin tekoihin.

Elina painottaa, että YFU:lla on valtavasti osaamista, jota voisi hyödyntää myös muilla osa-alueilla. YFU:lla olisi mahdollisuus auttaa esimerkiksi kansainvälisten yliopisto-opiskelijoiden sitouttamisessa Suomeen tai maahanmuuttajien pääsyssä sosiaalisiin verkostoihin.

Järjestöä ei olisi ilman vapaaehtoisia

Vapaaehtoisjärjestöissä on mukana paljon tunnetta, mikä on valtava rikkaus. Elina sanoo, ettei voi kyllin kiittää YFU:n vapaaehtoisia.

– Tätä järjestöä ei olisi ilman vapaaehtoisia. He ovat korvaamattomia ja kunnioitan äärettömästi sitä, miten he jaksavat olla mukana vuodesta toiseen. Näitä ihmisiä yhdistää suurisydämisyys.

Elina toivoo, että YFU uudistuu rohkeasti aikaansa seuraten eikä jämähdä paikalleen. Hän kannustaa niin yksityishenkilöitä kuin yrityksiä mukaan mahdollistamaan vaihto-oppilasvuosi myös heikommassa taloudellisessa asemassa oleville nuorille.

– Paras kiitos työstä on ollut, kun haasteita kohdannut nuori laittaa viestiä, että We made it. Kun näkee, kuinka nuori pärjää maailmalla ja mitä kaikkea saa sieltä mukaansa, niin tulee tunne, että tällä työllä on oikeasti ollut merkitystä, kuvailee Elina.

– Eläkkeelle lähtemiseen liittyy samanaikaisesti iloa ja haikeutta. Se on paras yhdistelmä, joka saa lähdön tuntumaan oikealta. Tuntuu hyvältä, kun on tehnyt parhaansa ja antanut kaikkensa. YFU jää osaaviin käsiin ja on hyvässä maineessa niin Suomessa kuin kansainvälisesti, sanoo Elina.

Koska YFU on Elinalle elämän kestävä matka, hän ei aio jäädä lepäämään laakereilleen, vaan vaikuttaa seuraavat 2,5 vuotta järjestön kansainvälisessä hallituksessa.

– Olen iloinen, että voin edelleen antaa YFU:lle osaamistani ja ammattitaitoani. Erityisesti tässä tilanteessa, kun maailma on koronan takia muuttunut, sanoo Elina ja lähtee YFU:n kansainvälisen hallituksen Teams-kokoukseen.

Aikaa riittää nyt myös niiden kesken jääneiden unelmien ja vapaa-ajan projektien toteuttamiseen, joihin työvuosina ei ollut mahdollisuutta.