Vaihto-oppilas Japanista – host-isä kertoo

Miksi ryhdyit isäntäperheeksi?

Päädyimme isäntäperheeksi japanilaiselle vaihto-oppilaalle koska halusimme seuraa 17-vuotiaalle tyttärellemme ja kokemusta siitä, mitä on olla kahden eri kulttuurista olevan nuoren isä, äiti ja sisko. Koska olemme jo valmiiksi kaksikielinen perhe (suomi – italia), ajattelimme että meillä vaihto-oppilas saisi kokea samalla käynnillä kahden eurooppalaisen kulttuurin kokemuksen. Vaihto-oppilaan halusimme nimenomaan Japanista, koska tyttäremme oli ihastunut maahan vieraillessaan siellä kesällä 2018. 

Kerro vaihto-oppilaastanne

Vaihto-oppilaamme Yurina harrasti samoja asioita kuin oma tyttäremme, ja pääsi samaan lukioon, jota oma tyttäremme kävi. Näiden asioiden suhteen ei ongelmia syntynyt, ja Yurina oli myös hyvin aktiivinen etsimään Suomi-tietoutta, ja hänen oli helppo ystävystyä sekä muiden vaihto-oppilaiden että muiden samaa koulua käyvien kanssa. Joskus Yurina ja tyttäremme viettivät aikaa keskustellen iltaruokailun jälkeen, ja kielenopetusta tapahtui molempiin suuntiin.

Suomessa Yurina sai kokea mökkielämää Päijänteen rannalla, avantouintia, joulunviettoa pitkän kaavan mukaan, retkeilyä metsässä, vierailuja kaupungeissa ja lomaviikon Lapissa muiden vaihtareiden kanssa. Ja lopuksi tietysti saimme kaikki kokea korona-viruksen vaikutukset ja vaihto-oppilasvuoden vähän surullisen päättymisen ennen aikojaan. Päällimmäiseksi varmaan kuitenkin jäi halu palata kokemaan Suomen kevät ja kesä.

Mikä on parasta isäntäperheenä toimimisessa?

Isäntäperheeksi emme ryhtyneet ilman pitkää harkintaa, mutta loppujen lopuksi kaikki meni niin kuin olimme ajatelleet. Saimme kivan ja reippaan tytön jota ei tarvinnut sen suuremmin paimentaa, ja joka kunnioitti meitä sijaisvanhempinaan. Parasta meidän kannaltamme olikin saada huomata että nuorista löytyy vielä kohteliaisuutta ja kiitollisuutta. Oli myös antoisaa huomata että isäntäperheenä toimiminen ei vaadi mitään ihmetaitoja. Riittää kun on oma itsensä.

Millaisia muistoja sinulle on jäänyt isäntäperheenä toimimisesta?

Parhaita muistoja ovat lähinnä ne kun näki, miten vieraasta kulttuurista tuleva nuori uskaltaa kokeilla uusia asioita. Yurina pääsi heti avantouintiryhmämme suosikiksi kiivaana löylynheittäjänä, ja kun veimme hänet mummolaan Keski-Suomeen, hän silminnähden nautti hiljaisuudesta ja luonnon tarjoamasta rauhasta jota nykyään löytää aika harvasta paikasta. Myös vesiskootteriajelu Päijänteellä ja perinteinen joulunvietto, jossa Yurina esitti kimonoon pukeutuneena perinteisen japanilaisen tanssin, jäivät lähtemättömästi mieleen.

Mitä sanoisit perheelle, joka harkitsee isäntäperheeksi ryhtymistä?

Isäntäperheenä olo on ehkä joskus vaativakin kokemus, mutta kun asennoituu asiaan niin että ei koe uuden ihmisen asumista rasitteena vaan lyhyenä, piristävänä jaksona elämässä, voi kaikesta selvitä ilman sen suurempia ponnistuksia. Ei tarvitse yrittää esittää parempaa perhettä kuin mitä ollaan muutenkaan. Ja vaikka joskus tukee ymmärtämisvaikeuksia, on kyse kuitenkin aina tavallisesta elämänmenosta murheineen ja iloineen. Kannattaa olla reilu kaikkien perheen lasten suhteen eikä jättää ketään ulkopuolelle. Ei kuitenkaan kannata tuputtaa liiaksi omia ideoitaan, vaan kuunnella tarkalla korvalla, mitä se uusi perheenjäsen mahdollisesti arvostaa ja toivoo. Kaikki kuitenkin yhteisten pelisääntöjen rajoissa. Ja aina pitää muistaa että nämä nuoret ovat siinä herkässä iässä, jolloin virheitä sattuu. On tärkeää saada heti alusta lähtien uusi jäsen osaksi toimivaa perhettä.

Ajatuksia japanilaisen vaihtarin isäntäperheenä toimimisesta

Japanilaisilla on omat “fanittajansa” myös Suomessa. Suomen kieli osoittautui hyvin vaikeaksi, ja päätimme käydä alkuvaiheen keskustelut englanniksi. Japanilaisilla ei se englantikaan kovin vankalla pohjalla ole, ja ymmärsimme pian että ongelmia ei aiheuta pelkästään erilainen kirjoitustapa, vaan kokonaan erilainen tapa ajatella asiat. Oli esimerkiksi aivan mahdoton saada vastauksia kysymyksiin, joissa tiedustelimme henkilökohtaista mielipidettä meille ihan tavallisista asioista. Ja mitään negatiivistahan et japanilaisen suusta juuri kuule. He pitävät mielipiteensä omana tietonaan.

Meidän perheessämme laitetaan sekä italialaista että suomalaista ruokaa. Onneksi Yurina oli kaikkiruokainen, ja koska hänen kulttuuriinsa kuului että mitään ei saa heittää pois, jouduimme monesti todistamaan sitä kun hän kaapi kattilanpohjia tyhjäksi kun muut olivat jo lopettaneet ruokailun. Useasti kuitenkin huomasi että Yurina kaipasi myös japanilaista ruokaansa. Hän kyllä kokkaili mielellään, ja pääsimme maistamaan välillä aika erikoisiakin annoksia. Alkoholia vaihtarimme ei ollut koskaan maistanut, emmekä sitä siksi hänelle edes tarjonneet.

Yurinalla oli oma huone, jossa hän nykynuorten tapaan vietti paljon aikaa puhelimellaan. Nykyäänhän maailma on aika pieni. Hän oli kyllä hyvin ahkera ja teki myös kotimaan koulunsa tehtäviä, vaikka sitä ei YFU:n puolelta suositeltukaan.

Similar Posts